maanantai 28. elokuuta 2017

Riiviöitä ja kauniita silmiä

Nyt kun pennuilla on ikää hieman enemmän, niiden luonteet alkavat näkyä selvästi. Lähtötilanteesta, jolloin kaikki kolme muistuttivat toisiaan, ollaan tultu pisteeseen, jossa kaikki ovat omia persooniaan kaikkine pienine ominaisuuksineen.

TARA. Meille jäävä pentu on selvästi porukan jääräpäisin. Kenties hieman salaa toivoin, että kukaan pennuista ei perisi emänsä järkyttävän jääräpäistä luonnetta, mutta toisin kävi. Toisaalta - jos voin sanoa, että pentueen emä on elämäni koira, niin ehkäpä meillä on vielä toivoa Tarankin suhteen. Sen tosin uskallan luvata, että töitä se vaatii. Se vaatii aivan tajuttoman määrän töitä! Muuten Tara vie ihmistä 10-0. Pentu näyttää olevan pitkälti myös ”yhden miehen/naisen koira”, eli jos se kiintyy johonkin, se myös kiintyy.

RIITU. Aivan ihanaluonteinen pentu! Kiltti. Ystävällinen. Ulkona aktiivinen ja rohkea. Hyvin halukas oppimaan kaikkea uutta: osaa parhaiten juosta vierellä ja myös hihnakävelyn alkeet on hallussa. Riitu on tuntunut alusta asti sellaiselta, että tästä pennusta tulee vielä jotain. Jos ei muuta, niin ihana perheenjäsen. Paheitakin tosin löytyy: aikakauslehdet, sukat ja rottinkiset huonekalut. Niitä ei vain yksinkertaisesti tarvita.

Ja VÄRSTING. Voi Värsting! Hurmuripentu. Jo Värstingin silmät ovat sellaiset, että niitä katsoessaan monet heltyvät. Epäilemättä tämä pentu voisi käyttää sitä hyväkseen, ja varmasti vielä yrittääkin. Omasta mielestäni Värsting on pikkuriiviö, mutta ne, jotka se on onnistunut jo kietomaan tassunsa ympärille, väittävät muuta. No, todellisuudessa Värsting on rohkea pentu, joka pitää äärettömän paljon siitä, että sen ympärillä sattuu ja tapahtuu. Se nauttii metsässä olosta ja mustikoista. Ja Värstingin haukku! Voi miten se on komeaa kuultavaa. Sen äänen erottaa heti siskojensa äänistä. Määrätietoinen ja selvä uroksen ääni.

Riitu, Värsting ja oppimisen alkeet.

Se, mikä pentuja yhdistää, on niiden ystävällisyys ja rohkeus. Tuntuvat olevan siis hyvinkin beagleja, tavallisia rotunsa edustajia. Joka kerta, kun tulen ovesta sisään oltuani hetken poissa, minua vastassa on kolme häntää heiluttavaa, iloista pentua. Se jos mikä tuntuu hyvältä.

1 kommentti:

  1. No olipas syvälle luotaavan anlyyttinen kuvaus. Ihanuudet kuvissa jo näyttävät mitä ovat pentujaan. (Me ihmisethän ehkä alamme heijastaa pennulle omalla käytöksellä, mistä pennussa pidämme ja toinen alkaa käyttämään hyödykseen sitä.) Se on sitä pentuuden ihanaa aikaa, mutta sitten alkaa se metsässä omien ominaisuuksien vahvistuminen ja omaan ihmiseen luottaminen. Paljon on edessä mahtavaa aikaa ja odotusta. Onnea vielä Vastavalon kennelin alkutaipaleelle. p.

    VastaaPoista