keskiviikko 11. heinäkuuta 2018

Kohti syksyä (nytkö jo?)

Tässä on kesä mennyt yhdessä hujauksessa! Urospennut Pessi ja Fergus lähtivät omien ihmistensä mukaan kesäkuun alussa, ja mitä kuulumisista voi päätellä, molemmilla on mennyt ihan hyvin. Ja voi miten ilolla niiden kuvia onkaan saanut katsella! Molemmat ovat komeita uroksenalkuja.

Oma tyttömme, Kuura, muuttuu myöskin koko ajan. Se muistuttaa ulkonäöltään paljon Zetka-isäänsä, mutta syvän tummassa katseessa näen paljon sen emän katsetta.

Kuura on hyvin aktiivinen pentu. Se on oppinut kävelemään hihnassa, ja muutenkin se näyttää olevan kovin innokas oppimaan kaikkea uutta. Hallinnassa ovat myös perusopit, ja olemme käyneet seuraamassa jo vähän näyttelyharjoituksiakin. Viime kerralla Kuurasta oli vinhaa, kun se pääsi käymään 16-päisen koiralauman keskellä. Hampaiden katsomista ja mittaamista saamme vielä harjoitella ihan urakalla, mutta muuten askeltaminen sujuu jo vallan mainiosti.

Hiljattain Kuura kävi Paavon ja Romeon kanssa myös eräjormailemassa eräänlaisella... hmm... mökillä, ja voi sitä iloa, kun pääsee keskelle metsää tutkimaan paikkoja. Kieltämättä odotamme jo kovasti syksyä, vaikka toki pentu pyörähtelee metsässä aina tuon tuosta. On se vaan jotenkin huimaa nähdä pennun kehittymistä - aina vain.

Tämä omanlaisensa mökin sisustus ei juuri Kuuraa hetkauttanut. Se oli heti kuin kotonaan, köpsähti isännän syliin nukkumaan, josta tietenkin sitten sängylle - sitä kun ei (ainakaan vielä) saa kotona tehdä.

Romeon toiveena onkin päästä Kuuran kanssa pian mustikkametsään. Romeolla on vielä tuoreessa muistissa viime kesä, ja se, kuinka hän sai touhuta metsässä kolmen pennun kanssa: syöttää niille mustikoita kädessä ja juosta kilpaa helpossa maastossa. Ei siis ihme, että hinku metsään on kova myös kohta 7-vuotiaalla pojalla.

Saimme tässä hiljattain hyviä uutisia Ruotsissa asuvasta Värstingistä: "Vi har startat honom i anlagsklass i viltspår och han är nu godkänd där. Så nu kan vi starta i öppen klass." Tuo laji on itselleni hieman vieras, mutta olen iloinen siitä, että koira ja sen omistaja ovat päässeet tekemään jotain, mistä he molemmat pitävät. Kenties jäljestämiseenkin voisi tutustua jossain vaiheessa hieman enemmän.

Täytyy myöntää, että syksyä silmällä pitäen oma katseeni on välillä harhaillut järjestöjen nettisivuilla ajokokeita katsellen. Vaikka kesä onkin mukavaa aikaa, niin onhan se vaan mukavaa palata taas metsästyksen ja kokeidenkin pariin. Ruskalla olisi vielä jotain saavutettavaa, ehkä... Ennen syksyä jatkamme kuitenkin pyöräilyä, jotta kunto olisi kohdillaan. 

PS. Samaan aikaan kun saimme kuulla Värstingin kuulumisia, kuulimme myös siskonsa Taran kuulumisia: koira oli juuri purrut säpäleiksi emäntänsä hienot kengät...  


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti