sunnuntai 19. toukokuuta 2019

Vastavalon Dream On Dreamer "Kuura" aloitti näyttelynsä

Lähdimme eilen Kuuran kanssa ensimmäistä kertaa näyttelyyn sitten Kajaanin kv:n, jossa Kuura osallistui pentuluokkaan.

Taivalkosken näyttelyssä käyminen oli Kuuralle hieno kokemus. Tuomari käsitteli sitä todella nätisti, joten palkkioksi siitä hänkin sai hännänheilutukset.

Tuomari Matti Palojärvi arvioi Kuuran seuraavasti: "Pienikokoinen, mittasuhteiltaan pitkähkö. Kaunis pää, hyvät korvat, hyvä selkä. Kevyt kokonaisuutena. Sopiva raajaluusto, riittävät kulmaukset. Hyvä karvapeite ja häntä. Joustava liike. Rauhallinen luonne."
Laatuarvosana erinomainen.

Verrokiksi vielä Paavo Mattilan arvio Kuurasta aiemmin (tämä on unohtunut laittaa, joten pistetään tähän): "Kaunis pentu, hyvät mittasuhteet. Hyvän mallinen pää, kaunis kaula ja hyvin kehittynyt runko. Hyvä selkälinja, sopivasti kulmautuneet raajat. Hyvä karvapeite. Oikein kannettu häntä. Liikkuu hyvin. Miellyttävä käytös."

Kuura on vielä sirpukka. Se on korkeudeltaan emäänsä sentin, puolitoista matalampi ja vielä kovin sirorakenteinen, joten ei tässä todellakaan mitään ihmeitä odotella. Totta puhuen Kuura muistuttaa hyvin paljon emäänsä samassa iässä. Emme siis mitenkään hätäile sen keveyden takia - koira muuttuu vielä syksyn ja seuraavan talven tullen. Toivon niin. Pääasia, että sen rakenteissa ei ole mitään pahasti pielessä ja purentakin on hyvä. Omaansahan ei saisi koskaan kehua, mutta tykkään kyllä Kuurasta kaikin puolin.

Tänä kesänä tarkoitus on käyttää Kuuraa kuitenkin vielä jossain näyttelyssä. Ei niinkään arvostelujen vaan kokemusten vuoksi.

Kuura arvosteltavana.
Mukana Taivalkoskella myös Ruska, joka oli PN2.


maanantai 6. toukokuuta 2019

Vastavalon Enormous Challenge "Pessi" aloitti näyttelynsä

Matkasimme Pohjanmaalle pienelle viikonloppulomalle viime viikonloppuna. Sitä ennen aurinko oli ehtinyt sulattaa lumet jopa täältä Puolangalta, mutta totta kai juurikin sinä päivänä pyrytti kuin pahempana talvipäivänä konsanaan! Pieni myräkkä ei tosin meitä haitannut, sillä Pohjanmaalla tapasimme kasvattimme Vastavalon Enormous Challengen isäntäperheen sekä tietysti koiran itsensäkin.

Jälleennäkeminen.

Lauantaina oli vuorossa tämän kesän ensimmäinen näyttely - niin emälle kuin pojallekin. Itseäni tosin jännitti paljon enemmän Pessin kuin Ruskan puolesta. Ei niinkään siksi, että olisin jännittänyt sen esiintymistä vaan siksi, että kyseessä oli ensimmäinen kasvattimme, joka oikeasti olisi menossa kehään. Siitä kuuluu iso kiitos Pessin omistajille!

Pessin ja hänen omistajansa yhteistyö Lapuan kehässä oli todella hienoa katsottavaa. Näki, että töitä oli tehty yhdessä.

 Pessi arvosteltavana.

 Laatuarvosana erinomainen ja junioriluokan voitto.

Tuomari Reino Korpela arvosteli Pessin seuraavasti:
"Sopiva koko, hyvät mittasuhteet ja vahvuusaste. Oikeanmuoinen, voimakaspiirteinen pää. Hyvä kaula, pitkä rintakehä. Hieman pitkä lanneosa. Vahva raajaluusto. Hyvät kulmaukset. Hyvä karvapeite. Liikkuu melko tasapainoisella askeleella. Saisi kantaa häntää terhakammin pystyssä. Normaali nuoren koiran käytös."

Laatuarvosana ERI, ja samalla junioriluokan voitto. Onnea Pessille ja kotiväelle!

Mukana näyttelyssä oli myös Pessin Ruska-emä. Ruska oli tällä kertaa ROP.

Ruska.



tiistai 23. huhtikuuta 2019

Kuura, Pessi ja Fergus 1-vuotiaita

Ruskan toinen pentue täytti vuoden viime lauantaina. Kaikki viettivät aikaansa enemmän tai vähemmän ulkona - olihan päivä sopivasti pääsiäiseen ajoittuva, ja jopa aurinkoinenkin.

Fergus, joka muistuttaa paljolti isäänsä Astalan Zetkaa, vietti päivää pihalla aurinkoa ottaen sillä välin, kun sen emäntä sai istua rauhassa kirjan äärellä. Onnea Fergus!

Vastavalon Full Of Surprises

Pessi sai syntymäpäivänsä kunniaksi uuden lelun, joka osoittautuikin hyvin mielenkiintoiseksi: se oli palasina puolessa tunnissa. Onnea Pessi!

Vastavalon Enormous Challenge

Kuura oli meidän kanssamme päivän laskettelukeskuksessa. Koira käyttäytyi nätisti, ja oli ilo nähdä, että monet ihmiset halusivat tulla rapsuttelemaan heille vierasta koiraa. Ja Kuurahan tykkäsi! Onnea Kuura :)

Vastavalon Dream On Dreamer



maanantai 8. huhtikuuta 2019

Lisää harjoittelua

Eilen oli aivan upea keväinen sää myös täällä Puolangalla. Olen vähän kateellisena ihastellut kuvia paikkakunnilta, joilla kevät on edennyt jo niin pitkälle, ettei lunta juurikaan ole. Meillä sitä muuten on! Se kuitenkin unohtuu niinä päivinä, jolloin aurinko paistaa siihen malliin, että voin ihan oikeasti pestä toppatakkeja, ja hivuttaa niitä pikkuhiljaa vaatehuoneeseen.

Eilen kävimme näyttelyharjoituksissa parin viikon tauon jälkeen, ja olipa ihanaa nähdä erityisesti Ruskan kohdalla, kuinka se on löytänyt jostain esiintymiseen taas iloa! Sitä oli tosin näkyvissä jo viime kerrallakin, mutta nyt yhä enemmän.

Ruska nautti "pienten koirien kehässä".

Kuurastakin alkaa näkyä, että se on käynyt toisten koirien ilmoilla. 
"Kohta mennään!"

Kuuran päässä oli naksahtanut jokin, ja tällä kertaa se ei yrittänyt vetää hihnassa. Tämän huomasi myös "tuomari", joka naurahtikin, että ollaan taidettu harjoitella. Ei oltu. Ei totta puhuen kertaakaan kahteen viikkoon. En tiedä, mitä tuossa välissä on tapahtunut, mutta toisaalta en tiedä sitäkään, millainen seuraava kerta on. 

Sitäkin iloisempi asia oli, että nyt oli ensimmäinen kerta, jolloin Kuura antoi mitata itsensä tosi hyvin, eikä hampaiden katsomisessakaan ollut ongelmia. Kyllähän nuo touhut yleensä onnistuvat kotona, mutta menepä sitten näyttelyyn, niin avot. Ei onnistu. Nyt kuitenkin huomasi, että harjoituksissa on käyty :)

 Pientä kehitystä harjoitusten myötä :)

Eihän sitä koskaan tiedä, miten oikea näyttely sujuu, ja vaikka sujuisi hyvin, niin ihan hyvin voidaan tulla esimerkiksi H:n kanssa takaisin. Edelleenkään ei pidä lähteä nenä pystyssä näyttelyyn "Eriä hakemaan". Meillä oli harjoituksissa tosi kivaa, ja se saa olla tavoitteena näyttelyissäkin!

'
Tyttö ja sen emä.




maanantai 1. huhtikuuta 2019

Koiralaumamme johtaja


En olekaan tainnut kirjoittaa koskaan koiralaumamme johtajasta, jämtlanninpystykorva Murtion Ticosta.

Tico täytti eilen yhdeksän vuotta. 


Murtion Tico, yhdeksänvuotias.


Tämä 1980-luvun jämptin rakenteen omaava koira on kookas, mutta jäätävän kiltti. Se on koiristamme ensimmäinen, jonka luokse pennut viedään tutustumaan emän jälkeen. Onkin aika vinhan näköistä, kun suurikokoinen jämpti tutustuu pieniin beaglenpentuihin. 

Tico on kuitenkin vankkumaton kuin kivi: siihen voi luottaa.

Veteraanimme on ollut koko ikänsä terveenä. Ainoat lääkärikäynnit, joita se on joutunut tekemään, johtuvat rokotuksista. Toivommekin Ticolle pitkää ikää ja mahdollisimman monta hyvää kautta hirvien parissa.

tiistai 26. maaliskuuta 2019

Näyttelytarjontaa tutkimassa


Kevät alkaa olla käsillä, ja sen myötä olen innostunut tutkimaan, missä kaikkialla olisi näyttelyitä, joihin voisimme osallistua. Ja onhan niitä. Monta. En oikein tiedä, miten innostunut mies on sen jälkeen, kun olen tehnyt päätökset - kohta hänkin huomaa olevansa taas toisella puolella Suomea niin sanotusti lomamatkalla, kuten itse asian ilmaisen.

Näyttelyreissujen antia on tosiaan ollut tutustua eri kaupunkeihin ja ihmisiin. Erityisesti Kuopion seutu on jotenkin kolahtanut. Voisin mennä sinne joka kesä! Oulu on tuttu ja turvallinen, mutta se nyt on niinkin tuttu, että taidan jättää kaupungin tänä vuonna väliin ja etsin jotain muuta. Missä emme ole vielä käyneet... Lähdetään siitä :)

Kuuraa kiinnostaa tällä hetkellä kuitenkin enemmän lenkkeily kuin näyttelyihin treenaaminen. Täällä on kieltämättä vielä niin paljon lunta, että olen Kuuran kanssa samoilla linjoilla. Aktivoidumme vasta keväällä. Jos vain suinkin muistamme.

 Kuura iltalenkillä.

Puolangan Kennelkerhon järjestämissä näyttelyharjoituksissa olemme sentään käyneet. Kuura on selvästi oppinut siellä jotain. Nyt se antaa ”tuomarin” käyttää mittakeppiä ja katsoa hampaat, ja se riittää meille vallan mainiosti tässä vaiheessa. 

Harjoituksissa on ehdottomasti parasta päästä tuskailemaan muiden kanssa, miten huonosti tämä taas sujuikaan. Että miten ihmeessä tässä ilkiää mihinkään näyttelyyn mennä törttöilemään. Sellaista tyypillistä puolankalaista pessimististä tuskailua - hyvässä mielessä. 

Harjoituksiin menossa. Tämä alkaa olla jo tuttua puuhaa.

Harjoitukset ovat ihana lisä erityisesti kaikille niille, jotka käyttävät koiraansa ensimmäisiä kertoja näyttelyissä eikä kokemusta ole vielä ehtinyt kertyä. On huomattavasti helpompi mennä kehään, kun koira osaa perusasiat. Ei tarvi sitten siellä kehän reunalla jännittää, että miten tuolla pitääkään juosta. Vaikka täytyy kyllä myöntää, että itse jännitän joka kerta, edelleen. Se sopii kuvaan ja hyvä niin.

Tulossa on kaikin puolin jännä kesä :)

torstai 21. maaliskuuta 2019

Entäs Kuura sitten...?

Olen saanut jonkin verran kyselyjä siitä, mitä kuuluu omalle pennullemme Kuuralle.

Kiitos - Kuuralle kuuluu hyvää! Kuuran ensimmäinen kausi metsässä oli opettelua uuteen, tutkimista, innostumista, uusia hajuja ja maisemia, elämyksiä ja kyllä, vähän jäniksen ajamistakin. Kausi mentiin täysin pennun ehdoilla ja annettiin sen lähinnä opetella uutta. Meillä ei ole mikään kiire, mihinkään. Voi olla, että ensi syksynä mennään vähän eri tavalla, myös koiran itsensä mielestä.

Olemme pikkuhiljaa alkaneet harjoitella myös näyttelyitä varten. Tarkoituksena on käyttää tyttöä kehässä jossakin päin Suomea - olen siis juuri etsimässä joitakin näyttelyitä, joihin ilmoittautua. Täytyy tosin myöntää, että kovin aktiivisia emme tule vielä olemaan, vaan annamme koiran ensin kasvaa ja kehittyä myös tällä saralla.

Treenaus on ihan kivaa!

Kuura on ihan mielettömän aktiivinen koira. Pohdin siis myös sitä, mitä sen kanssa voisi harrastaa nyt sen omalla vapaa-ajalla. Toko voisi olla ihan jees, samoin agility. Ainoa miinus on vain se, että jos haluamme harrastaa niitä vähänkään virallisemmin, saisimme ajella Kajaaniin sadan kilometrin päähän. Tokoilusta jäi jotain käteen myös sen emän ajalta, joten sitä voisimme harrastaa yksinkin täällä Puolangalla, mutta olisihan se kiva nähdä myös muita koirakoita.

Metsässä samoilut kuuluvat luonnollisesti Kuuran puuhiin myös nyt keväällä ja kesällä. Sisarustensa tapaan tyttö on metsässä elementissään ja se on jollain tapaa yhtä luonnon kanssa. Olisi hurja ajatus, jos Kuuran pitäisi olla kotikoirana sohvaa mittailemassa. Se ei sopisi sille yhtään. 

Viime viikonloppuna kävimme Hepokönkäällä makkaranpaistossa. Ihme ja kumma Kuura malttoi odottaa paikoillaan makkaroiden paistumista! Tosin emäänsä verrattuna Kuura on paljon miellyttämishaluisempi ja jollain tapaa kiltimpikin. Ehkä tuokin vaikuttaa siihen, että se oppii asiat todella helposti ja nopeasti, ja sillä on myös halua oppia. Jostain syystä Kuurasta tulee aina mieleen sen Zetka-isä.

Kuura Hepokönkäällä.




Vastavalon Dream On Dreamer "Kuura" aloitti näyttelynsä

Lähdimme eilen Kuuran kanssa ensimmäistä kertaa näyttelyyn sitten Kajaanin kv:n, jossa Kuura osallistui pentuluokkaan. Taivalkosken näytte...